Hyvät aikeet eivät aina muu­tu hyväk­si pölyn­hal­lin­nak­si. Mik­si näin käy?

Useil­la työ­mail­la pölyn­hal­lin­ta koe­taan tär­keäk­si, sekä työ­ter­vey­den että raken­ta­mi­sen laa­dun kan­nal­ta. Val­vo­ja vaa­tii pölyn­hal­lin­taa ja raken­nut­ta­ja odot­taa saa­van­sa puh­taan raken­nuk­sen käyt­töön­sä sen val­mis­tut­tua. Sii­tä huo­li­mat­ta vain Ström­sös­sä pölyn­hal­lin­ta aina onnis­tuu. Muil­la työ­mail­la voi käy­dä niin, että hie­no­ja­koi­nen, näky­mä­tön pöly levi­ää kaik­kial­le, myös ilman­vaih­to­ka­na­viin ja ala­pin­noil­le, jot­ka ovat vai­keas­ti sii­vot­ta­via.

Täs­sä kuusi tapaa epä­on­nis­tua:

  1. Työn­te­ki­jät lais­ta­vat aktii­vi­ses­ta pölyn­hal­lin­nas­ta. Tar­koit­taa sitä, että pölyn anne­taan syn­tyä ja levi­tä työ­maal­le. Omia jäl­kiä ei sii­vo­ta, työs­sä ei käy­te­tä koh­de­pois­toa ja osas­toin­tio­vet jäte­tään auki. Vas­ta lopuk­si ale­taan ihme­tel­lä, miten pöly saa­daan pois. Ei meil­lä ennen­kään ole hal­lit­tu pölyä ja voi­han sitä sii­vo­ta sen jäl­keen, kun on ensin sot­ket­tu.

2. Ura­koit­si­ja ei uskal­la vaa­tia ali­hank­ki­joil­ta hyvää pölyn­hal­lin­taa. Kat­so­taan pölyä­vää työ­maa­ta läpi sor­mien sii­nä pelos­sa, että ali­hank­ki­ja ei enää halua tul­la seu­raa­vil­le työ­mail­le töi­hin. Kun näil­le pitää teh­dä hom­mia koh­de­pois­ta­jil­la ja raken­nel­la sekoi­tus­kop­pe­ja.

3. Raken­nut­ta­jan vaa­ti­mus hyväs­tä pölyn­hal­lin­nas­ta esi­te­tään lii­an epä­mää­räi­ses­ti, jot­ta ura­koit­si­jan oli­si help­po toteut­taa se.

4. Pölyn­hal­lin­ta­suun­ni­tel­maa ei teh­dä tai se kopioi­daan muok­kaa­mat­ta edel­li­sel­tä työ­maal­ta. Jos suun­ni­tel­ma teh­dään, sii­tä ei ker­ro­ta kenel­le­kään aina­kaan työ­maa­ko­kouk­sis­sa, eikä sitä nou­da­te­ta. Suun­ni­tel­ma pölyt­tyy mapis­sa, kuten työ­maa­kin.

5. Ura­koit­si­jan varaa­ma pölyn­hal­lin­ta­ka­lus­to lop­puu kes­ken, kun työ­maa ei ete­ne­kään suun­ni­tel­lus­ti aika­tau­lus­sa. Myös huol­ta­mi­nen saat­taa unoh­tua, kun suun­ni­tel­mat eivät toteu­du. Kalus­to on tar­koi­tuk­seen sopi­ma­ton­ta, lii­an pien­tä (kos­ka on “sääs­tet­ty”) tai lii­an suur­ta, joten sitä ei viit­si­tä siir­tää mes­tal­ta toi­sel­le.

6. Työ­maal­la ei teh­dä ker­ral­la val­mis­ta, vaan sin­ne tän­ne jää “hän­tiä”, joi­ta on vai­kea hal­li­ta. Hän­nät hoi­de­taan “ihan vain nopeas­ti” ilman pölyn­hal­lin­ta­ka­lus­toa, joka on jo siir­ty­nyt seu­raa­vaan mes­taan. Vaik­ka pölyä­viä töi­tä ei sai­si vauh­dis­ta tip­pu­neel­la mes­tal­la teh­dä ilman koh­de­pois­toa.

Miten onnis­tut?

Asen­tei­den muut­ta­mi­nen on hitaam­paa ja vai­keam­paa kuin aktii­vi­nen pölyn­hal­lin­ta, mut­ta se on ainoa tapa saa­da pysy­vä muu­tos aikaan. Suun­ni­tel­mal­li­nen, pro­ses­sin­omai­nen pölyn­hal­lin­ta sekä sii­hen liit­ty­vät kou­lu­tuk­set, sään­nöl­li­set työ­maa­pa­la­ve­rit ja jat­ku­va seu­ran­ta aut­ta­vat sinua puh­taan raken­nus­työ­maan saa­vut­ta­mi­ses­sa.

Ota pöly hal­tuun aktii­vi­sel­la pölyn­hal­lin­nal­la, esi­mer­kik­si koh­de­pois­tol­la heti sen syn­ty­het­kel­lä, ennen kuin se levi­ää ympä­ris­töön. Pölyn­tor­jun­nas­sa kan­nat­taa käyt­tää aina vähem­män pölyä­viä työ­ta­po­ja ja ‑mene­tel­miä. Tie­tyt tilat ja olo­suh­teet voi­vat erik­seen vaa­tia koh­de­pois­ton käyt­töä, min­kä tilaa­ja saat­taa kir­ja­ta urak­ka­so­pi­muk­seen.

Tsemp­piä pölyn­hal­lin­taan!