Raken­ta­mi­nen on yhä Suo­men tapa­tur­ma-alt­tein työ

Hel­sin­gin sano­mat rapor­toi tuo­reim­mis­ta työ­ta­pa­tur­ma­ti­las­tois­ta. Sen mukaan tapa­tur­mat ja ammat­ti­tau­dit vai­vaa­vat yhä raken­nusa­laa. Yksit­täi­sis­tä ammat­ti­ryh­mis­tä raken­nus­työn­te­ki­jöi­den tapa­tur­ma­ris­ki on yhä sel­väs­ti suu­rin, vaik­kei enää niin suu­ri ole­kaan kuin mitä men­nei­nä vuosikymmeninä.

Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kuk­sen ja tilas­to­kes­kuk­sen jul­kai­se­mien tie­to­jen mukaan var­si­nai­ses­sa raken­nus­työs­sä tapa­tur­ma­taa­juus on kui­ten­kin edel­leen 94 mil­joo­naa työ­tun­tia koh­den. Tämä tar­koit­taa Hel­sin­gin sano­mien tapa­tur­ma­ris­ki­ko­neen mukaan sitä, että tilas­to­jen mukaan raken­nus­työn­te­ki­jä jou­tuu työ­ta­pa­tur­maan joka 6.3 vuo­si. Näis­tä ylei­sim­piä ovat eri­lai­set haa­vat sekä kaa­tu­mi­set, yhteen­sä lähes puo­let kai­kis­ta tapaturmista.

Työ­tur­val­li­suu­teen sijoi­tet­tu euro tulee takaisin

Hesa­rin jutun mukaan mukaan isot yri­tyk­sen ovat tajun­neet, että jokai­nen työ­tur­val­li­suu­teen sijoi­tet­tu euro tulee myös takaisin.

Työ­ta­pa­tur­mien mää­rä kui­ten­kin vaih­te­lee pait­si alo­jen ja teh­tä­vien, myös työ­paik­ko­jen välil­lä. Osa yri­tyk­sis­tä panos­taa pal­jon työ­tur­val­li­suu­teen. Mut­ta kuten aina, suu­rin tur­val­li­suus­haas­te on asen­teis­sa. Onnek­si edis­tys­tä on tapah­tu­nut ja tur­val­li­suus näh­dään nyky­ään kaik­kien yhtei­se­nä jut­tu­na. Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten aliu­ra­koit­si­joi­ta jou­tui pai­men­ta­maan ja muis­tut­ta­maan työ­tur­val­li­suu­des­ta enemmän.

Hesa­rin haas­tat­te­le­mien asian­tun­ti­joi­den mukaan raken­ta­mi­sen tur­val­li­suu­teen kiin­ni­te­tään eri­lai­sis­sa työ­koh­teis­sa jo aika hyvin huo­mio­ta. Ylei­ses­ti ottaen työn­te­ki­jät­kin otta­vat työ­tur­val­li­suu­den vaka­vam­min. Pide­tään huol­ta, että työ­ka­ve­ril­la­kin on kaik­ki kun­nos­sa. Mut­ta onko asia näin?

Ennal­ta-arvat­ta­va ammat­ti­tau­ti ja arvaa­ma­ton tapaturma

Lii­an usein kuu­lem­me vie­lä, että yksit­täi­nen työn­te­ki­jä saa päät­tää käyt­tää­kö pölyn­hal­lin­ta­lait­tei­ta työs­sään. Sen ei pitäi­si olla vapaa­eh­tois­ta – ei ter­vey­den eikä työ­maan puh­tau­den kan­nal­ta. Jos omia keuh­ko­ja ei viit­si­tä suo­ja­ta, suo­jel­tai­siin edes kave­rin keuhkot.

Sii­nä, kun tapa­tur­ma tapah­tuu ennal­ta arvaa­mat­to­mas­ti, kehit­tyy ammat­ti­tau­ti pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Tie­tä­mät­tö­myy­teen ei enää voi vedo­ta kuten aika­naan ehkä oli­kin asbes­ti­pur­ku­jen koh­dal­la, mut­ta välin­pi­tä­mät­tö­myys on vie­lä vali­tet­ta­van yleistä.

Raken­nus­pö­ly on yksi mer­kit­tä­vä teki­jä mm. keuh­koah­tau­ma­tau­din syn­nys­sä. Kos­ka tau­ti ei ala heti, kun on vetä­nyt ensim­mäi­sen kui­va-aine­sä­kin pölyt keuh­koi­hin­sa, ei suo­jau­tu­mis­ta näh­dä vält­tä­mät­tö­mä­nä. Sik­si työ­tur­val­li­suu­des­ta muis­tut­ta­mi­nen ja nii­den aliu­ra­koit­si­joit­ten pai­men­ta­mi­nen on edel­leen tärkeää.

Lue lisää raken­nus­pö­lys­tä ja työterveydestä.

Läh­de:

https://​www​.hs​.fi/​k​o​t​i​m​a​a​/​a​r​t​-​2​0​0​0​0​0​6​2​8​7​5​4​6​.​h​tml