Syöpävaaran torjuminen työpaikoilla -asetuksen noudattamiseen tuli helmikuussa lisävaloa, kun AVI eli Aluehallintovirasto julkaisi valtakunnallisen ohjeistuksen. Ohjeistusta on nyt suunnattu myös suoraan rakennusalalle.
Ohjeistuksessa kerrotaan selkeästi muun muassa pölyntorjunnan vastuunjaosta rakennuttajan, pääurakoitsijan ja muiden työmaalla toimivien työnantajien kesken. Lisäksi laitteistovaatimukseksi vahvistui M- ja H-luokitusta vastaavat laitteet.
Asetuksen tavoite
Uuden asetuksen tavoitteena on saada pölytasot kaikilla työpaikoilla HTP-raja-arvojen alapuolelle. Kvartsin osalta HTP-raja-arvo on 0,05 mg/m3 (8h), ja erikseen määriteltyä sitovaa raja-arvoa 0,1 mg/m3 (8h) ei saisi ylittää missään olosuhteissa.
Raja-arvot asettavat kovan haasteen rakennustyömaille, kun otetaan huomioon, että moni työstöprosessi ilman pölyntorjuntaa voi tuottaa kymmeniä tai jopa satoja kertoja suuremman pitoisuuden. Näin on esimerkiksi betonilattioiden hiomisen kohdalla, jossa merkittävä osa syntyvästä pölystä on myös hyvin kvartsipitoista pölyä.
Vastuunjako työmaalla
Asetuksen tultua voimaan, suurinta epäröintiä rakentajien keskuudessa aiheutti se, miten vastuunjako rakennustyömaalla tulisi toteuttaa käytännössä. Uudessa AVIn ohjeistuksessa vastuunjako on nyt selkeä.
Sekä AVI että Työterveyslaitos ovat jo aikaisemmin ohjeistaneet, että työtehtäväkohtaisen riskiarvion ja riskienhallintasuunnitelman tekeminen kuuluu työntekijän omalle työnantajalle. Työnantaja arvioi vuosittainen, onko altistumista tapahtunut ja tarvittaessa ilmoittaa työntekijänsä ASA-rekisteriin.
Työmailla tulee olla työvaihekohtainen pölyntorjuntasuunnitelma, josta vastaa päätoteuttaja. Pölyntorjunta on tehtävä ensisijaisesti teknisin keinoin. Se ei siis saa perustua pelkästään hengityssuojaimien käyttöön. Hengityssuojaimia käytetään yhdessä muun pölyntorjunnan kanssa, ja suojaimia on käytettävä aina pölyä synnyttävässä työssä, jos hengitysilmaa ei voida osoittaa turvalliseksi mittaamalla.
Rakennuttajan roolista AVI kertoo muun muassa seuraavasti: “Rakennuttajan on ohjeistettava urakka- ja turvallisuusasiakirjoissa, kuinka päätoteuttajavastuullinen urakoitsija sekä kaikki muut urakoitsijat estävät omilla toimillaan työntekijöitä altistumasta kvartsipitoiselle rakennuspölylle kaikissa pölyävissä työvaiheissa.”
Lue lisää AVI:n ohjeistuksesta.
Laitteistovaatimukset
AVI:n ohjeistuksen mukaan pölyntorjuntalaitteistojen tulee olla M- tai H-luokkaa. AVI:lta saadun lisätiedon mukaan tällä tarkoitetaan sitä, että laitteiden tulee olla suunniteltu konedirektiivin mukaisesti ja M- tai H-luokituksia vastaaviksi. Virallista luokitusprosessia ei edellytetä.
L-, M- ja H-luokitukset perustuvat standardiin SFS EN 60335, joka asettaa vaatimukset pölyntorjuntalaitteistoille pölyjen vaarallisuuden mukaan. Luokituksessa pölyt jaetaan kolmeen ryhmään: L = Low risk, M = Medium risk ja H = High risk.
Rakennustyömaalla mm. kvartsipölyn torjunnassa on käytettävä vähintään M-luokaa vastaavia laitteita ja suodattimia. Muun pölyntorjunnan lisäksi on käytettävä P3-luokan hengityssuojaimia, jos hengitysilman turvallisuutta ei voida osoittaa mittaamalla.
L-, M- ja H-luokiteltujen laitteiden suodattimien ei tarvitse olla HEPA-standardin mukaan valmistettuja. HEPA-suodattimet vastaavat kyllä hyvin luokitusten tarpeisiin suodattimen osalta.
Pölyntorjuntalaitteistoa arvioitaessa on hyvä huomata, että pääsuodattimen luokitus ei vielä kerro laitteen luokitusta. M- ja H-luokissa laitteistojen tehokkuutta arvioidaan myös monilla muilla turvaominaisuuksilla. Esimerkiksi pölyn kerääminen ja hävittäminen tulisi pystyä tekemään siten, että jo kerätty pöly ei leviä takaisin hengitysilmaan.
Valvovan viranomaisen näkökulma
AVI:lta on viestitetty, että viranomainen ei omassa roolissaan halua liikaa rajoittaa tai sanella teknisiä ratkaisuja. Toteutusvastuu on työnantajilla. Omassa tehtävässään valvova viranomainen on kiinnostunut ennen kaikkea siitä, että pölyntorjuntaa ja pölynhallintaa tehdään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti.
Suunnitelmia ja toimenpiteitä ei siis tehdä määräysten toteuttamisen vuoksi, vaan raja-arvoihin pääsemisen vuoksi. AVI on myös viestittänyt, että tervettä harkintaa voi ja saa käyttää menetelmien valinnassa, sillä työnantajilla pitäisi olla paras käsitys omien työmaidensa pölyntorjunnalle asettamista vaatimuksista ja rajoitteista.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Lasse Ketola kertoo, että viranomainen edellyttää erityisesti suojaustoimenpiteiden ensisijaisuusjärjestyksen noudattamista.
- Materiaalin/työmenetelmän poistaminen
- Materiaalin/työmenetelmän korvaaminen
- Tekniset suojatoimenpiteet, kuten pölynsidonta, kohdepoisto, osastointi, alipaineistus ja säännöllinen työmaasiivous
- Hallinnolliset suojatoimenpiteet, kuten opastus, ohjaus, valvonta ja kulkurajoitukset
- Henkilönsuojaimet
Lisäksi Ketola mainitsee, että työnantajan tulee valita sellaiset työvälineet, koneet ja laitteet, että työntekijät eivät altistu työilman epäpuhtauksille terveyttä vaarantavalla tavalla.
3-vaiheinen pölynhallintaprosessi minimoi riskit
Pölyntorjunta ja pölynhallinta on aina tehokkainta silloin, kun se tehdään kolmivaiheista prosessia noudattaen, jos pölyävän materiaalin tai työmenetelmän poistaminen tai korvaaminen ei ole mahdollista. (Linkki 3-vaiheiseen prosessiin)
- Otetaan pölymassa kiinni heti sen syntyhetkellä.
- Puhdistetaan ilmaa, ja tarvittaessa osastoidaan ja alipaineistetaan työtilat.
- Pidetään pinnat puhtaina huolehtimalla säännöllisestä siivouksesta.
Näiden toimenpiteiden lisäksi mittaamalla varmistetaan, että hengitysilma saadaan riittävän turvalliseksi työntekijöille. Jos pölyävän työvaiheen ilmaa ei voida mitata tai osoittaa mittauksilla turvalliseksi, on myös käytettävä hengityssuojainta. Sitten ei muuta kuin mittarit esiin ja prosesseja kehittämään!